RF-koaksiaaliliittimien tehonkesto pienenee signaalin taajuuden kasvaessa. Lähetyssignaalin taajuuden muutos johtaa suoraan häviön ja jännitteen seisovan aallon suhteen muutoksiin, mikä vaikuttaa lähetystehoon ja ihovaikutukseen. Esimerkiksi yleisen SMA-liittimen tehonkesto 2 GHz:n taajuudella on noin 500 W ja keskimääräinen tehonkesto 18 GHz:n taajuudella on alle 100 W.
Edellä mainittu tehonkesto viittaa jatkuvan aallon tehoon. Jos syöttöteho on pulssitettu, tehonkesto on suurempi. Koska edellä mainitut syyt ovat epävarmoja tekijöitä ja vaikuttavat toisiinsa, ei ole olemassa kaavaa, jota voitaisiin laskea suoraan. Siksi tehokapasiteettiarvoindeksiä ei yleensä anneta yksittäisille liittimille. Vain mikroaaltopassiivisten laitteiden, kuten vaimentimien ja kuormien, teknisissä indikaattoreissa tehokapasiteetti ja hetkellinen (alle 5 μs) maksimitehoindeksi kalibroidaan.
Huomaa, että jos lähetysprosessia ei ole sovitettu hyvin ja seisova aalto on liian suuri, liittimeen kohdistuva teho voi olla suurempi kuin syöttöteho. Yleisesti ottaen turvallisuussyistä liittimeen kohdistuva teho ei saisi ylittää puolta sen rajatehosta.
Jatkuvat aallot ovat jatkuvia aika-akselilla, kun taas pulssiaallot eivät ole jatkuvia aika-akselilla. Esimerkiksi auringonvalo, jonka näemme, on jatkuvaa (valo on tyypillinen sähkömagneettinen aalto), mutta jos kodin valo alkaa välkkyä, sitä voidaan karkeasti pitää pulssien muodossa.
Lisätietoja antenneista saat osoitteesta:
Julkaisun aika: 8.11.2024
