RF-koaksiaaliliittimien tehonkäsittely heikkenee signaalitaajuuden kasvaessa. Lähetyssignaalin taajuuden muutos johtaa suoraan muutoksiin häviössä ja jännitteen seisontaaaltosuhteessa, mikä vaikuttaa lähetystehokapasiteettiin ja skin-ilmiöön. Esimerkiksi yleisen SMA-liittimen tehonkäsittely 2 GHz:llä on noin 500 W ja keskimääräinen tehonkäsittely 18 GHz:llä on alle 100 W.
Edellä mainittu tehonkäsittely viittaa jatkuvaan aaltotehoon. Jos syöttöteho on pulssi, tehonkäsittely on korkeampi. Koska edellä mainitut syyt ovat epävarmoja tekijöitä ja vaikuttavat toisiinsa, ei ole olemassa kaavaa, jota voitaisiin suoraan laskea. Siksi tehokapasiteetin arvoindeksiä ei yleensä anneta yksittäisille liittimille. Vain passiivisten mikroaaltolaitteiden, kuten vaimentimien ja kuormien teknisissä indikaattoreissa kalibroidaan tehokapasiteetti ja hetkellinen (alle 5μs) maksimitehoindeksi.
Huomaa, että jos lähetysprosessia ei soviteta hyvin ja seisova aalto on liian suuri, liittimeen kohdistuva teho voi olla suurempi kuin syöttöteho. Yleensä turvallisuussyistä liittimeen kuormitettu teho ei saa ylittää 1/2 sen rajatehosta.
Jatkuvat aallot ovat jatkuvia aika-akselilla, kun taas pulssiaallot eivät ole jatkuvia aika-akselilla. Esimerkiksi näkemämme auringonvalo on jatkuvaa (valo on tyypillinen sähkömagneettinen aalto), mutta jos kodin valo alkaa välkkyä, sen voidaan karkeasti nähdä pulssien muodossa.
Lisätietoja antenneista on osoitteessa:
Postitusaika: 08.11.2024
