Mikroaaltotekniikan alalla antennin suorituskyky on kriittinen tekijä langattomien viestintäjärjestelmien tehokkuuden ja vaikuttavuuden määrittämisessä. Yksi eniten keskusteltuista aiheista on, tarkoittaako suurempi vahvistus luonnostaan parempaa antennia. Vastataksemme tähän kysymykseen meidän on otettava huomioon antennin suunnittelun eri näkökohtia, mukaan lukien **mikroaaltoantennin** ominaisuudet, **antennin kaistanleveys** sekä **AESA (Active Electronically Scanned Array)** ja **PESA (Passive Electronically Scanned Array)** -tekniikoiden vertailu. Lisäksi tarkastelemme **1,70–2,60GHz:n vakiovahvistuksen omaava torviantenni** vahvistuksen ja sen vaikutusten ymmärtämisessä.
Antennin vahvistuksen ymmärtäminen
Antennin vahvistus mittaa sitä, kuinka hyvin antenni suuntaa tai keskittää radiotaajuusenergiaa (RF) tiettyyn suuntaan. Se ilmaistaan tyypillisesti desibeleinä (dB) ja on antennin säteilykuvion funktio. Suurivahvisteinen antenni, kuten **Standard Gain -torviantenni**1,70–2,60 GHz:n** taajuusalueella toimiva signaali keskittää energian kapeaan säteeseen, mikä voi merkittävästi parantaa signaalin voimakkuutta ja kantamaa tietyssä suunnassa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että suurempi vahvistus on aina parempi.
RFMisoStandard Gain -torviantenni
RM-SGHA430-10 (1,70–2,60 GHz)
Antennin kaistanleveyden rooli
**Antennin kaistanleveys** viittaa taajuusalueeseen, jolla antenni voi toimia tehokkaasti. Suuritehoisella antennilla voi olla kapea kaistanleveys, mikä rajoittaa sen kykyä tukea laajakaista- tai monitaajuussovelluksia. Esimerkiksi 2,0 GHz:n taajuudelle optimoidulla suuritehoisella torviantennilla voi olla vaikeuksia ylläpitää suorituskykyä 1,70 GHz:n tai 2,60 GHz:n taajuudella. Sitä vastoin pienitehoisempi antenni, jolla on laajempi kaistanleveys, voi olla monipuolisempi, mikä tekee siitä sopivan sovelluksiin, jotka vaativat taajuusjoustavuutta.
RM-SGHA430-15 (1,70–2,60 GHz)
Suuntaus ja kattavuus
Suuritehoiset antennit, kuten paraboliset heijastimet tai torviantennit, sopivat erinomaisesti pisteestä pisteeseen -viestintäjärjestelmiin, joissa signaalin keskittyminen on ratkaisevan tärkeää. Kuitenkin tilanteissa, jotka vaativat monisuuntaista peittoa, kuten lähetys- tai mobiiliverkoissa, suuritehoisen antennin kapea keilanleveys voi olla haitta. Esimerkiksi silloin, kun useita antenneja lähettää signaaleja yhteen vastaanottimeen, vahvistuksen ja peiton välinen tasapaino on olennaista luotettavan viestinnän varmistamiseksi.
RM-SGHA430-20 (1,70–2,60 GHz)
AESA vs. PESA: Voitto ja Joustavuus
Kun verrataan **AESA**- ja **PESA**-tekniikoita, vahvistus on vain yksi monista huomioon otettavista tekijöistä. AESA-järjestelmät, jotka käyttävät erillisiä lähetys-/vastaanottomoduuleja jokaiselle antennielementille, tarjoavat suuremman vahvistuksen, paremman keilan ohjauksen ja paremman luotettavuuden verrattuna PESA-järjestelmiin. AESA:n lisääntynyt monimutkaisuus ja kustannukset eivät kuitenkaan välttämättä ole perusteltuja kaikissa sovelluksissa. PESA-järjestelmät, vaikka ne ovat vähemmän joustavia, voivat silti tarjota riittävän vahvistuksen moniin käyttötapauksiin, mikä tekee niistä kustannustehokkaamman ratkaisun tietyissä tilanteissa.
Käytännön näkökohtia
**1,70–2,60 GHz:n vakiovahvistuksen omaava torviantenni** on suosittu valinta mikroaaltojärjestelmien testaukseen ja mittaukseen ennustettavan suorituskykynsä ja kohtuullisen vahvistuksensa ansiosta. Sen soveltuvuus riippuu kuitenkin sovelluksen erityisvaatimuksista. Esimerkiksi tutkajärjestelmässä, joka vaatii suurta vahvistusta ja tarkkaa säteen säätöä, AESA voi olla parempi vaihtoehto. Sitä vastoin langaton viestintäjärjestelmä, jolla on laajakaistavaatimuksia, saattaa priorisoida kaistanleveyttä vahvistukseen nähden.
Johtopäätös
Vaikka suurempi vahvistus voi parantaa signaalin voimakkuutta ja kantamaa, se ei ole ainoa antennin kokonaissuorituskyvyn määräävä tekijä. Myös **antennin kaistanleveys**, peittovaatimukset ja järjestelmän monimutkaisuus on otettava huomioon. Samoin valinta **AESA**- ja **PESA**-tekniikoiden välillä riippuu sovelluksen erityistarpeista. Viime kädessä "parempi" antenni on sellainen, joka parhaiten täyttää sen järjestelmän suorituskyky-, kustannus- ja käyttövaatimukset, jossa sitä käytetään. Suurempi vahvistus on monissa tapauksissa edullinen, mutta se ei ole yleispätevä osoitus paremmasta antennista.
Lisätietoja antenneista saat osoitteesta:
Julkaisuaika: 26. helmikuuta 2025
